044 9877 049
044 9877 049
Nettikulta / Uutiset / Kullan leimat
Kultaa on leimattu jo ammoisista ajoista. Tiedettävästi aikaisimmat kullan leimat päivittyvät aikaan jo ennen ajanlaskua, kun Egyptissä kultasepät merkitsivät omia töitään leimoillaan. Kullan leimaamisen historian alku Suomessa sijoittuu noin 1700-luvulle. Kullan leimaamiseen käytetyt menetelmät ovat säilyneet ajan saatossa pääosin samoina, ainoana erona, että nykypäivänä käytössä on mahdollisesti hivenen enemmän työkaluja kuin ennen ajanlaskun alkua.
Leimaukset tehdään pääasiallisesti korun valmistuksen alkuvaiheessa, vaikka helposti kuvittelisikin, että ne olisivat viimeinen sinetti. Leimaaminen korun valmistuksen alkuvaiheessa johtuu kuitenkin siitä, että kun esimerkiksi sormus on vielä yhtenä tasaisena pötkönä, eikä sitä ole vielä pyöristetty, leimaus on huomattavasti helpompaa kuin sen tekeminen valmiiseen tuotteeseen. Leimatessaan kultaseppä myös huomioi, että leima on tarpeeksi syvä, jotta leima on luettavissa valmiissa korussa vielä hionnan ja korun viimeisen kiillotuksen jälkeenkin.
Kullan leimauksessa käytettäviä leimoja on pääasiallisesti kolme. Tekijäleima, pitoisuusleima, sekä tarkastusleima. Vanhemmista esineistä voi löytää myöskin vuosileimoja. Yli gramman painoisiin esineisiin vaaditaan lakisääteisesti sekä tekijäleima, että pitoisuusleima.
Nimileima (tunnetaan myös tekijäleimana), on leima jonka kultaseppä anoo TUKESilta. Kun TUKES myöntää leimausoikeuden kultasepälle, kultaseppä saa teetättää oman leimasimensa eli punsselinsa, joka toimii siitä hetkestä eteenpäin hänen henkilökohtaisena tunnisteenaan. TUKESin tietokannasta on mahdollista myöskin tarkastaa kuka on valmistanut juuri tietyllä nimileimalla varustetun korun. Jokainen tekijäleimasin, punsseli, on uniikki eikä toisella kultasepällä Suomessa ole samanlaista.
Pitoisuusleima on toinen merkittävimmistä leimoista kultaesineissä. Pitoisuusleiman nimestäkin voi arvata, että se kertoo esineen kultapitoisuudesta. Yleisimmät pitoisuusleimat ovat 18 karaattia sekä 14 karaattia, jotka ovat yleisimmät Suomessa myytävät kullan pitoisuudet, mutta myös 10 karaatin kullalla on oma leimansa.
Tarkastusleima on erillinen leima, joka annetaan valtion leimauslaitoksella. Aiemmin tarkastusleimaus oli rutiini jokaisen esineen kohdalla, mutta sittemmin leimaussäännöksiä on muutettu, eikä jokaiseen valmistettuun kultaesineeseen enää vaadita tarkastusleimaa. Nykyään tarkastusleimoja käytetään lain vaatimien kohteiden lisäksi pääasiassa arvokkaampiin esineisiin. Tarkastusleimaus on normaalia pajassaan työskentelevän kultasepän leimausta työläämpi ja aikaavievämpi toimenpide, sillä tarkastusleimaa varten tarvitsi mennä leimauslaitokselle kultaesineiden kanssa erikseen viimeistä leimaa varten.
Aiemmin Suomessa on ollut käytössä myöskin vuosileima, jolla on merkitty esineen valmistusvuosi, mutta josta on nykyisellään jo luovuttu. Kuitenkin etenkin vanhemmista esineistä voi olla mahdollista selvittää niiden tehneen kultasepän lisäksi vuosi jolloin esine on valmistettu.
- Kullan lisäksi myös muut jalometallit leimataan. Muita leimattavia jalometalleja ovat hopea, platina sekä palladium. Tämän sijaan ainoastaan jalometallilla pinnoitettuja esineitä ei ole tapana leimata, johtuen siitä, että niissä jalometallin määrä on hyvin vähäinen. Tämä pätee esimerkiksi kullattuihin tai hopeoituihin koruihin.
Voiko koru olla kultaa vaikka siinä ei olisikaan leimaa? - On olemassa kultatuotteita joita ei ole syystä tai toisesta leimattu. Leimattomuus voi johtua esimerkiksi siitä, että koru on valmistettu ulkomailla paikassa jossa leimauskäytännöt eroavat suomalaisista, vaikkakin suurimmassa osassa maailmaa korun leimaaminen on vakio käytäntö. Yksi vaihtoehto on myöskin, että kultaseppä joka valmistaa korua itselleen omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä ei leimaa korua esteettisen mieltymyksen vuoksi.
Mikäli koru on todistettavasti kultaa, tai se voidaan todistaa kullaksi sitä analysoimalla, leimattomuus ei vaikuta korun arvoon. Tietenkin jos kultaseppä on ollut aikansa suuri mestari, leimallinen koru saattaa puolestaan olla arvokkaampi koska korun valmistaja on helppo todistaa. Käytännössä normaalien korujen ja esineiden kohdalla kuitenkin esineen arvo riippuu sen kultapitoisuudesta, ei sen leimasta. Mikäli pitoisuusleima syystä tai toisesta puuttuu esineestä, kultasepän on mahdollista selvittää esineessä käytetyn metalliseoksen kultapitoisuus.
Kokenut kultaseppä tunnistaa materiaalin jo sen tunnusta kädessä, korun painosta ja väristä. Luonnollisesti näppituntumaan ei voi kuitenkaan täysin luottaa, vaan todellinen testaus suoritetaan happotestillä. Happotestissä käytetään eri vahvuisia typpihappoja ja tarkkaillaan miten ne reagoivat kullan kanssa, jolloin kullan pitoisuus on mahdollista määrittää. -Koruja haastavampi analysoitava on usein hammaskulta, koska hammaskullan tekemiseen on olemassa hyvin suuri määrä erilaisia sekoitemetalleja sekä sekoitussuhteita, eikä kultaseppä pysty arvioimaan onko sekoitemetallina esimerkiksi palladiumia, kultaa, sinkkiä, hopeaa.. Haastavampia analysoitavia tapauksia varten kultasepän käytössä onkin röntgen kuvantamiseen perustuva analysointilaite, joka pystyy erottamaan esineestä kaikki metalliseokseen käytetyt metallit sekä niiden pitoisuudet erittäin suurella tarkkuudella.
Kultakorujen leimoja voi hyvin tulkita myös kotioloissa. Tarvitset yleensä lähinnä suurennuslasin ja valoa.
Pitoisuusleiman pohjan soikea muoto kertoo, että kyse on kultaesineestä. Hopeaesineissä pitoisuusleiman pohja on suorakulmion ja platinaesineissä salmiakkiruudun mallinen.
Pitoisuusleiman päällä oleva luku kertoo kullan pitoisuuden massan tuhannesosina, eli promilleina. Yleensä arkikielessä puhutaan karaateista, jotka ovat aiemmin virallisesti käytössä ollut jalometallien mittayksikkö.
Nimileiman, tai tekijäleiman, perusteella korun tekijä on jäljitettävissä, esimerkiksi käyttämällä verkossakin käytettävissä olevaa TUKESin ylläpitämää Nimileimarekisteriä . Nimileiman ansiosta on mahdollista selvittää kultaseppä joka korun on tehnyt. Nimileima tavallaan myös luo linkin korun tekijän ja omistajan välille, sillä nimileiman perusteella on mahdollista jäljittää korun tehnyt kultaseppä.
Vanhemmista koruista on löydettävissä myös vuosileimoja, jotka ovat mallia kirjain (+ numero). Vuosileimojen tulkintaan apua uteliaalle korun omistajalle löytyy myöskin taulukosta jossa on lueteltu millainen vuosileima merkitsee mitäkin valmistusvuotta.
Nimileimasimia löytyy vain valtuutetuilta kultasepiltä joilla on vastuu tuottamistaan koruista. Mikäli korussa ei ole tekijäleimaa, sen ostaminen kultakorun hinnalla ei ole kovin hyvä diili.
Tämä saattaa johtua esimerkiksi siitä, että kultaseppä on käyttänyt elektronisen vaa’an sijaan käsin käytettävää punnuksilla toimivaa vaakaa. Suomessa valmistetuissa korujen suhteen kultapitoisuuksien epätarkkuus ei juurikaan ole ongelma, mutta erilaisista työtavoista johtuen esimerkiksi ulkomailta tuotujen korujen suhteen korun kultapitoisuuden voi halutessaan tarkistuttaa asiantuntevalla kultasepällä.
Välillä kultasepän työpöydälle ilmestyy myös sormuksia ja ketjuja, joiden kultapitoisuuden heitossa kyse ei ole pelkästä mittauksen epätarkkuudesta ja inhimillisistä erehdyksistä. Kullan pitoisuusleima on mahdollista väärentää, ja Suomessakin liikkuu koruja joissa on merkitty kullan leimat jollekin pitoisuudelle, mutta leima ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa, vaan koru onkin esimerkiksi vain kullattu.
Etenkin kultaketjujen kanssa kultasepän harjaantunut silmä erottaa väärennöksen myös korun työn jäljestä. Korujen valmistus on tänäkin päivänä käsityötä, ja koska kulta on arvokas materiaali, korut valmistetaan mitä suurimmalla huolella. Tästä syystä aidoissa kultaketjuissa lenkit on juotettu kiinni. Usein väärennöksissä tätä juottamista ei ole tehty. Luonnollisesti tätäkään ei voida pitää absoluuttisena sääntönä, sillä on myös paljon hyvin ohuita ketjuja joita ei ole juotettu, ja ne ovat silti aitoa kultaa.
Ensimmäisenä varoitusmerkkinä väärennöksestä ostajan tulisi myös huomioida korun hinta. -Yleensä jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se myös on.
Jokainen meistä tuntee ranta-Rolexin käsitteen. Sama pätee kultakorujen ostamiseen etelän lomilta. Ennen ostopäätöksen tekemistä kannattaa aina selvittää esimerkiksi googlaamalla sekä muiden suosituksia kysymällä, että kyseinen kultakauppias todella myy laadukkaita aitoja koruja, jotka kestävät myös muiden ammattilaisten tarkastelun. Etenkin nykyään ihmiset matkustelevat paljon ja NettiKultakin vastaanottaa paljon tuliaisia jotka myöhemmin päätetään myydä, ja korun ulkomailta ostaneelle matkalaiselle on luonnollisestikin suuri pettymys kuulla kultasepän arvion jälkeen, mikäli kahdeksantoista karaatin korun todellinen kultapitoisuus olikin vain kahdeksan karaattia, tai vaikkapa että sormus olikin vain kullattu, mutta ei kultaa itsessään. Ulkomailla tehdään myös hienokultaisia esineitä, ja monista paikoista löytyy maailman luokan kultaseppiä. Kunnolla etukäteen selvittämällä hyvät myyjät myös löytää.
1. Etelänmatkoilta ei kannata ostaa kovin kalliita koruja, ellei todella ole aivan varma niiden tekijästä.
2. Pitoisuusleima 585 tarkoittaa 14K kultaa, ja pitoisuusleima 750 tarkoittaa 18K kultaa. Nimileima kertoo kuka korun on tehnyt, ja tarkastusleima kertoo että valtion tarkastuslaitos on testannut korun kultapitoisuuden.
Artikkelia varten haastateltavana asiantuntijana toimi NettiKullan kultaseppä Marja.
Luitko jo?
NettiKulta on Suomen Vahvimmat luottoluokiteltu kullanostaja. Sertifikaatti perustuu Suomen Asiakastiedon Rating Alfa -luottoluokitukseen. Lue lisää
Kullan hinta markkinoilla on ollut hitaassa nousussa viimeisen sadan vuoden ajan, mutta myös kriisit ovat nostaneet sen hintaa. Lue lisää
Kullan tuotanto on prosessi jossa käytetään voimakkaita kemikaaleja ja kaivannalla on valtava hiilijalanjälki. Miten tuotetaan ekologista kultaa? Lue lisää